Į pallinum.
Ég sat į pallinum viš veišihśsiš og horfši yfir Hśseyjarkvķslina bugšast fyrir nešan mig į leiš sinni ķ Hérašsvötnin. Vindurinn var hęgur aš sušvestan og rigningin į leišinni. Undanfarna daga hafši žó innlögnin veriš rįšandi į daginn, en lęgt aš kveldi. Milli kl. 21 og 22 var nįnast dottiš ķ stafalogn og gįrótt įin breyttist žį ķ undurfagran spegil sem faldi leyndardóma og gersemar į bak viš silfrašan haminn.
Fuglalķfiš fjölskrśšugt, branduglan sįst nokkrum sinnum.
Žaš var komiš aš kveldi mišvikudags. Viš félagarnir, Danni og hundurinn hans Bilbó höfšum veriš viš įna sķšan į sunnudagskvöld ķ góšu yfirlęti, veitt öšru hvoru en ašallega veriš aš skoša svęšiš, veišistašina og nįttśruna sem žarna er. Einnig vorum viš aš skima eftir žeim stóra, annaš hvort birtingi eša laxi og hafši hann sżnt sig öšru hvoru en samt gįtum viš ekki talist sigurvegararnir ķ žeim leik.
Ég fékk mér raušvķnssopa og lét bragšiš blandast eftirkeimnum af grillušu hrefnunni sem viš höfšum boršaš stuttu įšur, žvķlķk sęla. Svona finnst mér best aš njóta sķšustu stundanna viš įrnar, įšur en mašur leggst til hvķlu ķ sķšasta sinn į veišislóš og brunar aftur ķ stressiš og "ó-menninguna".
Bilbó veišihundur viš įrbakkann.
Skagaheišin.
Viš félagarnir lögšum af staš ķ žessa veišiferš į föstudeginum fyrir viku, gistum ķ Svķnadal ķ Borgarfirši og héldum svo įfram į laugardeginum noršur ķ land, nįnar tiltekiš ķ Skagafjöršinn. Feršinni var fyrst heitiš į Skagaheišina, hina margrómušu gullkistu silungavatna. Žegar viš komum aš bęnum Ketu var falast eftir veišileyfum og var žaš aušsótt og sanngjarnt. Sķšan tók viš slóši upp į heišina sem į fįa sķna lķka. Heilbrigš fjallageit hefši ekki fariš hratt žar yfir og var okkur tķšrętt um gęši vegarins alla leišina upp aš Selvatni, en žaš eru um 5,5 km og tók žaš okkur um 50 mķnśtur aš klöngrast žetta į jeppanum.
Bilbó aš sękja bleikju ķ žokunni.
Į heišinni var mikil žoka og śtsżni žvķ ekkert, en viš fengum įgęta teikningu af svęšinu nišri į Ketu og žaš hjįlpaši okkur mikiš. Įkvešiš var aš byrja veiši ķ Selvatni en sjį svo til um morguninn hvaš annaš yrši prófaš. Viš veiddum vel žaš kvöld, eina įtta eša nķu sęmilega fiska, urriša, en ašallega bleikju. Žvķ nęst var skimaš eftir hentugum staš til aš tjalda. Žaš var torsótt žar sem jaršvegurinn var grżttur og ósléttur. Var žvķ brugšiš į žaš rįš aš halla sętunum aftur og sofa ķ bķlnum. Um morguninn var žokunni létt en kaldur vindur nķsti inn aš beini žegar viš geršum okkur klįra. Sķšan braust sólin gegnum skżin og heišin umhverfšist ķ paradķs fluguveišimannsins.
Selvatn į Skagaheiši.
Viš veiddum vel žann dag, bleikjan var śt um allt vatn og var stöšugt ķ fęši, tók flestar flugur sem prófašar voru og ętla mį aš viš höfum nįš vel aš hundraš fiskum. Viš hęttum aš veiša um žrjś leytiš žar sem vindurinn var farinn aš blįsa heldur hressilega og sólin farin aš horfa eitthvaš annaš.
Sléttuhlķš ķ Skagafirši.
Žį var haldiš nišur slóšann og stefnan sett į bęinn aš Hrauni ķ Sléttuhlķš, en žar var Danni ķ sveit į unga aldri og sķšar vinnumašur fram į 17. įr. Ķ Sléttuhlķšarvatni byrjaši hann sinn veišiferil og į góšar minningar af žeim ęvintżrum.
Danni meš bęinn Hraun ķ Sléttuhlķš ķ baksżn.
Viš įttum įgętis stund viš vatniš og engu sķšri ķ litla lęknum sem rennur śr žvķ. Žar eru žokkalegir urrišar undir bökkum sem skjótast śt aš sękja skordżrin sem straumurinn ber fram hjį žeim. Žaš er gaman aš kljįst viš pundara ķ lęk sem er varla einn og hįlfur metri ķ žvermįl, gróšur į bįša vegu og ótal leišir til aš missa fisk.
Fréttaritari meš pundara śr Sléttuhlķšarlęk.
Žegar žeirri veiši lauk brunušum viš aftur aš Varmahlķš. Komum okkur fyrir ķ veišihśsinu viš Hśseyjarkvķsl og ręddum komandi daga meš barnslegri tilhlökkun, steiktum bleikju af heišinni og sętar kartöflur meš, dżrindis matur og hollari en nokkurt detox.
Hśseyjarkvķsl ķ Skagafirši.
Viš svįfum vel yfir okkur į mįnudagsmorgninum, vel žreyttir eftir žvęlinginn daginn įšur og ekki alveg jafn brattir og plönin geršu rįš fyrir. Viš nįšum žó aš komast į veišistaš um ellefu leytiš og vešriš var eins og best er į kosiš fyrir mannskepnuna, örlķtil gįra og sól ķ heiši, žó sjįlfsagt finnist fiskunum betra aš fį smį vętu. Viš įkvįšum aš byrja į staš sem merktur er nśmer tķu į kortinu, žar kemur beygja ķ įna til austurs og sķšan örlķtill beinn kafli sem svignar sķšan aftur noršur ķ įtt til sjįvar. Noršan viš beina kaflann er hóll meš nokkrum bśstöšum og trjįgróšri sem veitir veišistašnum įgętis skjól ķ innlögninni. Aš mörgu leyti er žetta žvķ įkjósanlegur stašur af nįttśrunnar hendi meš smį hjįlp frį tvķfętlingunum. Žarna var nóg af fiski, urrišar aš taka frį beygju til beygju og žungt skvamp heyršist reglulega žegar grįšugir fiskarnir hįmušu ķ sig krįsirnar sem flutu hjį.
Žurrflugan góša, peacock og grissly!
Žaš var žvķ ekkert annaš aš gera en aš setja saman fjarkann og velja sér žurrflugu. Ég setti langan grannan taum į, um žaš bil eina og hįlfa stangarlengd og valdi mér sķšan flugu sem ég hnżtti ķ vetur eftir einhverju tķmaritinu aš ég held, einföld aš uppbyggingu, peacock fjaršrir tvęr hringvafšar og sķšan grissly fjöšur nett vafin į sama hįtt. Veit ekki hvaš hśn heitir en ég hnżtti nokkrar svona, eina nśmer 20, ašra nśmer 16 og svo tvęr nśmer 14. Žessi nśmer 16 varš fyrir valinu enda ašstęšur frįbęrar.
Žaš leiš ekki į löngu žar til 43cm urriši negldi fluguna, įgętis fiskur. Stuttu sķšar tók 54cm hęngur, sį baršist įgętlega, fór tvisvar alveg yfir į hinn bakkann. Sķšan tóku žeir hver į eftir öšrum, 51cm hrygna tók strax į eftir hęngnum og sķšan hélt žetta įfram. Allir tóku žeir sömu fluguna og margir negldu hana rétt undir yfirboršinu žegar ég var aš byrja aš draga inn. Best var aš kasta beint śt ķ mišja į og lįta sķšan strauminn flytja fluguna ķ 45 grįšu boga aš bakkanum en halda örlķtiš viš, til aš finna tökuna.
Danni įkvaš aš reyna aš kasta fyrir ofan sig meš tökuvara en žaš gekk heldur verr, fékk žó einn įgętan sjóbirting meš žeirri ašferš į peacock, en žurrflugan įtti daginn, kvöldiš og reyndar veišiferšina alla og tók hśn yfir 20 fiska.
Félagarnir Danni og Bilbó į veišistaš nr. 10.
Viš žvęldumst vķša meš Hśseyjarkvķslinni žessa 3 veišidaga en hylurinn fyrir nešan sandeyrina fyrir ofan gömlu brśna reyndist einnig geyma marga fiska. Žó voru žeir flestir frekar smįir, en héldum okkur sjį lax į žvķ svęši. Best var aš koma aš stašnum vestan megin og byrja efst į sandinum og veiši sig nišur undir brś. Žeir tóku į öllu žvķ svęši en mest samt ķ hyl austan megin rétt fyrir ofan brśnna.
Mynd tekin ofan af gömlu brśnni, best er aš byrja aš veiša žar sem sandeyrin byrjar.
Sį stóri.
Į veišistaš nśmer 15 lenti ég ķ smį ęvintżri, ég taldi mig žekkja sambęrilegar ašstęšur śr Straumunum ķ Borgarfirši. Į žessum staš rennur litaš vatn śr Hérašsvötnum inn ķ Kvķslina og myndast žvķ rįs fyrir tęra vatniš undir litaša vatninu meš bakkanum vestan megin. Žar er įgętt aš standa og kasta, ég valdi hęgsökkvandi lķnu og rauša Francis nr. 12 meš gulltvķkrękju, žarna vildi ég setja ķ urriša eša snemmgenginn lax og žvķ var sjöan brśkuš ef heppnast skyldi. Stuttu eftir aš ég byrjaši aš kasta į litaša vatniš fékk ég högg en brį ekki nógu skjótt viš. Hélt įfram aš kasta mig nišur eftir bakkanum og sį svo hreyfingu fyrir nešan mig, fyrst hélt ég aš žetta vęri taka en taldi mig svo sjį eitthvaš annaš, alveg viš bakkann. Ég kastaši žvķ vel śt og lét strauminn grķpa fluguna og bera aš bakkanum, og viti menn, um metra frį kom žung og snögg taka. Fiskurinn reif vel ķ og hreinsaši sig tvisvar į nokkrum sekśndum, alveg trķtilóšur. Svo mikil voru lętin aš mér snarbrį og rétt nįši aš lyfta stönginni įšur en hann reif sig lausann. Ég stóš eftir meš žvķlķkan hjartslįtt og ętlaši varla aš trśa žvķ sem hafši gerst. Önnur eins lęti hef ég varla upplifaš ķ veiši og mikiš var ég svekktur. Hvaš hafši ég gert vitlaust? Įtti ég aš gefa śt taum eša bara sleppa hjólinu? Var hann kannski bara svona illa festur aš hann hefši alltaf rifiš sig af?
Veišistašur nr. 15, jökulvatniš rennur inn ķ Hśseyjarkvķsl frį Hérašsvötnum.
Hann var stór og silfrašur, hvort žaš var birtingur eša lax veit ég ekki, enda hafši višureignin bara stašiš ķ 10-15 sekśndur en mikiš langaši mig aš skoša hann betur!
Ég kom svo aftur viš į žessum veišistaš daginn eftir, fékk žar fljótlega tvo urriša en žeir voru į bilinu 38-43 cm ef ég man rétt, sį stóri var kannski farinn upp eftir, nišur eftir eša vildi bara ekki heilsa mér aftur. Ég prófaši ašrar flugur; laxaflugur, straumflugur, žessa helstu liti en lķtiš gekk. Žó setti ég undir flugu sem ég hnżtti ķ vetur meš blįu skotti af heimskautaref, silfri, raušu og hvķtu ķ bśk og fékk nokkur góš högg, en alltaf virtust žeir vera aš narta ķ skottiš į henni. Sķšan fékk ég gott högg og loksins almennilegur fiskur į, tók vel ķ sjöuna. ,,Sį neglir straumfluguna," hugsaši ég, ,,žessi er örugglega fjögur til fimm pund." Eftir smį įtök kom žó ķ ljós aš žetta var urriši sem hafši hśkkaš sig ķ fluguna hęgra megin viš tįlknin og žess vegna var įtakiš svona öflugt, hann var samt 48 cm og ķ įgętis holdum en ekki sį stóri sem ég hafši séš daginn įšur.
Afslappašir landkönnušir.
Eftir žetta trķtlušum viš hér og žar meš bökkunum, veiddum suma staši en bara horfšum į ašra. Vešriš smį versnaši žegar leiš į vikuna og žaš var nįnast ekki veišandi į mišvikudeginum, mikill vindur og bleyta ķ loftinu enda spįš rigningu nęstu daga.
Žaš er fiskur um alla Hśseyjarkvķslina, en mikiš af žvķ er ķ minni kantinum, žó leynast įgętir inn į milli og vel žess virši aš gefa sér góšan tķma ķ aš kynnast ašstęšum.
Veišihśsiš er til fyrirmyndar; uppžvottavél, heitur pottur, góš sturta og 3 įgętis herbergi. Öll įhöld eru į stašnum og vel haldin. Žó mętti merkja veišistašina, aš žvķ er ég best sį er einungis veišistašur nśmer 14 merktur og žaš į röngum bakka mišaš viš veišikortiš. Fyrir žį sem eru nżir į veišislóš getur žetta tafiš fyrir og valdiš óžarfa žvęlingi. Kortiš er samt įgętt og fallegt en of smįtt til aš žaš nżtist vel viš įrbakkann į jafn vķšfemu svęši og Hśseyjarkvķslin er.
Ég er kominn aftur į pallinn į veišihśsinu meš raušvķnsglasiš ķ hendi og hugsa um lišna daga, mikiš var žetta skemmtileg og fjölbreytt ferš. Skyldi sį stóri gefa sig fyrir nęsta holli?
LEIT